Mä olen ruokavammainen, ihan hemmetin vammainen...harmi vaan, että mä rakastan ruokaa, eniten pidän karkeista..mut niissäkin oon hirveen ronkeli. Salmiakkia mä en syö ollenkaan. Ne on oman pään rajoituksia

Lapsena olin se Liina-Lyydiä 2v joka sai syödä 5 eri ruoka-ainetta ja kasvoin sellaisella jauheella mikä sekoitettiin keitettyyn veteen (en mä tiedä pitikö sitä keittää, mut äiti keitti ,varmuuden vuoksi). Suuresta osasta ruokia sain anaflyktisen shokin, 8 vuoteen menessä olin ollut sairaalassa, enemän kuin kukaan koko suvusta.

Mä en päässyt kouludiscoon, kaverisynttäreille tai mihinkään..ihan siksi, ettei kukaan uskaltanut ottaa mua vastaan.  Äiti päästi, joskus omien eväiden kanssa, arvaa söinkö just niitä? Seuraava viikko meni sitte sairaalassa.

Murrosiässä helpotti ja voi pojat sitä ihanuutta, kun sai syödä ja maistella. Maha tuli kipeäksi, mut se ei haitannut. Kaikki suklaa, karkki, hampurilaiset pizza, mitä mä en ikinä ollut edes maistanut. Mäkkärissä kävin ekaa kertaa 16-vuotiaana. Pizzaa taisin syödä vasta täysi-ikäisenä. Mä söin, söin  ja söin.

Sitten mä tulin raskaaksi eka kerran, toisen, kolmannen, jokainen raskaus ja ikävuosi  toi allergioita takaisin.

Nyt mä olen sitten  nelikymppinen ruokavammainen henkilö, joka tykkää syömisestä ja kärsii siitä.

Olis varmaan helpompi kertoa mitä mä saan syödä kuin se mitä mä en saa.

Ei lista päivitettynä  vanhat perunat (uusia kestän, JEE), raaka porkkana ja  tomaatti. Joskus on niin mietoja tomaatteja, et voin syödä yhden, mut yleensä huulet vuotaa verta jo ennekuin saan viimeiset palat nieltyä. Olen tosin huomannut, että kestän ulkomaisia pihvitomaatteja. Kotimaisista en mitään.

 Keväällä siitepölyjen kanssa ristiin allergisoivat omena ja banaani. Omena menee keitettynä. No, mitä mä näitä listaan melkeen kaikki. Näistä voimakkaimmat aiheuttavat taas nykyään anaflyktisen shokkitilan , mulla on aina epipen mukana. Pähkinät ja palkokasvit ovat pahvimpia

Mä niin haluaisin koittaa kaikkea uutta,  jotain kivaa minkä nimiä mä en muista vaikkapa wasabia tai chiliä. En uskalla.

Ihmiset ei usko, ei ymmärrä , aina pitää maistaa, se opetetaan jo lapsille. Voit syödä edes vähän, ota nyt, ei siihen kuole.

Mä en vältä, aina otan vähän..kokeilen ja yleensä kärsin.

Olen perso tiedän, etten saa syödä vaikkapa suklaata syön silti ja sinetöin loppuillan vessassa, seuraavan päivän riispuurolla, kun maha ei ota vastaan muuta tai suu on turvonnut vertavuotavaksi mössöksi. Olen tehnyt ennätyksiä pikajuoksussa, esteet pimeässä kämpässä, linja-autolta , portaat ylös kuudenteen (koska hissi on hidas) pikapuhe ennätyksen  jonossa ihan vaan sillä, että ehdin vessaan. Olen keksinyt nokkamukista virityksiä, että saan juotua massivelliä ilman, että se osuu huuliin tai ikeniin, jotka on verillä.

Kokeiltuani montaa hammastahnaa olen löytänyt kaksi, joille en ole allerginen, laastareista käy vain se valkoinen..se harsomainen, jota laitetaan verikokeiden jälkeen. Punainen väriaine on ihan myrkkyä..sininen taas ei, ihme kyllä.

Jouluna hyasintit lähes salpaa hengityksen, 2 tunnin läsnäolo kyseisen kasvin kanssa vie ääneen pariksi päiväksi.
muutoi hajuaineet on vielä hyvin sidettyä tavaraa, onneksi. En aijo välttää, jotain ihanaa pitää olla mahdollisuus käyttää.

Kesän ekat mansikat; allergialääkeet tuplana, epipen iskussa ja syön, tietäen vahvasti millasen riskin otan. Sitten en syökkään hetkeen, koska koko suu turpoaa verille, mutta se maku, muistan sen loppukesän =)

Nämä hetket mä haluan koota tänne, sen missä viiletin uusimman vessajuoksun ennätyksen, uuden kokeilut ja ruokavalioon tottumisen, maailman parhaan leivoksen ja pahvinmakuisen gluteenittoman leivän..mun elämää.